Roope Lipasti: Karhuriimu

Suomalaisen kirjailijan kirjoittama Karhuriimu on viikinkien aikaan sijoittuva kolmiosaisen sarjan viimeinen osa. (Aijemmat osat: Viikinkisolmu ja Thorin pöly.) Kirjassa seikkailevat noin kymmenvuotiaat Vilja, Pekko ja Egil, jotka ovat edellisessä osassa lähteneet kotoaan, Linnavuorelta, purjehtimaan ja eivät pääse takaisin kotiin. Lasten seikkailu jatkuu tässä osassa vauhdikkaasti, kun he matkaavat salaperäiseen kaivoskylään, jossa on paljon ihmisiä tarttuvan taudin armoilla. Pekon vanhemmat on pakotettu samankaltaiseen kaivoskylään, mutta voisiko se todella olla sama. Ja osaako vasta parantajaksi opetteleva Vilja auttaa sairaita?

Päätösosassa lasten ystävyyttä koetellaan, kun heidän täytyy selviytyä keskenään kaikesta vaarallisesta. Romaanissa luvut ovat lyhyitä, joten tätä voi lukea mielestäni myös iltasaduksi, jos pitää pienestä jännityksestä. Tosin ihan pienille en suosittele, sillä kirja on todella jännittävä sitä alle kuusivuotiaille luettaessa.

Kiitos lukijoille!   -HV

Ann. M. Martin: Valerie ja aavepuhelut (The baby sitters club)

Romaanissa esiintyy neljä kaksitoista vuotiasta tyttöä; Lisa, Anne, Susan ja Valerie. Lisa on perustanut lastenvahtikerhon, joka kokoontuu maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin Valerien luokse ja asiakkaat voivat tällöin soittaa lastenvahtikerholle niin, että kaikki ovat samaan aikaan paikalla.                    Kirjassa tytöt huomaavat ilmoituksen lehdessä, jossa kerrotaan aavesoittajan ryöstelevän lähikaupunkeja. Lastenvahdit varautuvat siihen, mitä heidän tulisi tehdä, jos aavesoittaja tulisi ryötämään talon, jossa he ovat vahtimassa. Tytöt ovat lastenvahtikeikoilla hieman hermostuneita, mutta se mitä loppujen lopuksi käy, sinun on itse luettava kirjasta.

The baby sitters club -sarjassa on yli 20 osaa, joissa eri lastenvahdit kertovat kirjojen tapahtumia omista näkökulmistaan. Olen lukenut kaikki osat ja ne kannattaa lukea ainakin suurinpiirtein järjestyksessä, sillä lastenvahtikerho saa lisää jäseniä myöhemmin ja saattaa mennä muuten sekaisin. Tosin melkein heti kirjojen alussa on pieni kertaus tärkeistä tapahtumista, joita on käynyt edellisissä osissa. (Kertauskohtia on välillä myös rasittavaa lukea, kun tietää kaiken jo ennestään, joten kelasin useimmat läpi ja jatkoin sen jälkeen lukemista.)
Kirja on mielestäni hyvä, koska siinä on pientä jännitystä sekä aivan tavallista elämää. Suosittelisin kirjaa noin kaksitoistavuotiaille tytöille.

Mukavia lukuhetkiä!   -HV

Bourcquardez & Saive: Kultainen poika (Marsupilami)

Tässä sarjakuvassa oli noin 50 sivua, joten sen lukee suurinpiirtein puolessa tunnissa, riippuen tietysti lukunopeudesta. Sarjakuva oli "kirjatyyppinen" ja kansien välistä löytyi vain yksi, pitkä sarjis. Itse pidän enemmän tämäntyyppisistä sarjakuvista kuin sellaisista, joissa on monta pientä sarjakuvaa samassa.
Suosittelen tätä sarjista aivan kaikille, jotka sarjakuvia lukevat tai jotka niitä aikovat vastedes lukea!

Alussa sarjakuvan juonesta oli vaikea saada kiinni, sillä siinä kerrottiin asioita vuorotellen ja itse piti muodostaa niistä kokonaisuus. Sarjiksessa esiintyi vanha nainen, joka oli kuullut lähteestä, joka nuorensi, jos sen vettä joi. Tämä lähde sijaitsi viidakon kätköissä, (missä myös Marsupilami asui) suuren pyramidimaisen rakennuksen sisällä. Rakennuksen historiasta kiinnostunut pariskunta, joilla oli poikavauva, lähtee samaiseen viidakkoon tutkimusmatkalle. Ja niin edespäin...

Kiitos lukijoille!  -HV

Sarjakuvista

Mitä sarjakuva-sanasta tulee ensimmäisenä mieleen? Itselleni ja varmasti monelle muullekin: Aku Ankat. Muutamia vuosia sitten minä luin sarjakuvina vain niitä, mutta vähän kyllästyttyäni päätin kokeilla muita. Ensimmäiset "uudet sarjakuvat", mitä luin olivat Lucky Luke ja Asterix ja Obelix. Itse pidin varsinkin ensimmäisestä. Niiden jälkeen olen lukenut myös muita.

-HV

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

Sielujen sininen silta on Kavionjälkiä sydämessä -sarjan neljäs osa. Päähenkilö, hevoshullu Linda, lähtee kevään viikonlopuiksi "lomasaareen" ystäviensä Susannen ja Joonotanin luokse, jonne vanhemmat olivat hänet viime kesänä pakottaneet lomalle. Saaren kartanoa ollaan kunnostamassa ja saarelle on tulossa taas hevosia. Mutta näkeekö Linda taas saarella kummallisia näkyjä? Ja aikooko joku sotkea remonttia? 

Koko kirjasarjassa on pientä kipristelevää jännitystä ilmassa ja aavemaisia hetkiä, kun Linda näkee asioita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten. Näinä hetkinä lukemista ei malta lopettaa.
Suosittelisin kirjaa yli kymmenvuotiaille tytöille ja miksi ei pojillekin.
Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarja kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä, sillä myöhemmät kirjat pohjautuvat edellisiin ja myöhemmissä kirjoissa ei edellisten juonia kovin paljon kerrata.

Kiitos lukijoille!  -HV